Eläinetsintä: erottelu, jäljestys, etsinnät

17.8.2017

P teki talonsa editse kulkevalle sorakylätielle teejäljen, jossa puolen vaihtoja reunasta toiseen parinkymmenen metrin välein. Pituus n. 80 m, ikä n. 1,5 tuntia ja kuuma keli, yli 20 astetta. Reagoi hyvin jäljen alkuun, mutta jäljestys huolimatonta ja keskeytyi kakkaamiseen kolme kertaa! Kulman jälkeen tullut loppusukka jäi löytymättä ja palkka saamatta.

Toinen jälki sama ympäristö, mutta ei puolenvaihtoja. H halusi poistua jäljeltä nurmikolle, jonne tod näk veti kissojen ja koirien hajut. Selvittiin sukalle, joka kiinnosti ja annoin istu-vihjeen ja palkan.

Itse illalla tein paljain jaloin n. 300 m ja 1,5 h jäljen kotoa asfaltia ja soraa pitkin takana olevalle varastolle. Aloitti hienosti pari metriä, minkä jälkeen taistellen loppuun. Aivan liian vaikea.

16.8.2017 Ruusunmarjatee-erottelu

Keittiössä, kaksi häiriöhajua. Onnistui.

13.8.2017 Viira ja teepussi pihalla

Ensiksi sanallisella vihjeellä Viiran (oma kissamme) etsimistä muutaman metrin etäisyydeltä etupihalla, kaksi toistoa. Vein sitten ulkokautta Viiran takapihalle ja päästin Hessun etsimään takaovesta, nopea reagointi ja löytö makuutolpalta katoksen alta. Jätin Viiran ulos ja seuraavalla kerralla oven avatessa oli kadonnut. Uusi etsintä ja tällä kertaa siis sokkona. Ilmalla ja jälkeä pitkin peltivajan nurkalle, oli hankala edetä, istui ja sai palkan, sillä näin kissan parin metrin päässä lavalla. Palkan jälkeen pyysin tarkentamaan ja yritti ensin suoraan, oli liian ahdasta, jolloin kiersi Viiran viereen ja sai palkan pyllyn nuuskimisesta. Hienoa työtä!

Sitten vielä erottelun vuoksi vein pihalle kivetykselle teepussin ja kävelin kaksi harhaa. Annoin sisällä alkuhajun, juoksi kivetykselle ja ohi teepussista, tarkisti harhat ja alkoi etsiä uudelleen myös kivetykseltä ja reagoi noin parin metrin päässä pussiin ja ilmaisi nopealla istahduksella yrittämättä ottaa pussia suuhun. Hyvä ilmaisu. Ollaan otettu parin päivän sisällä paljon istumista häiriöiden ja metsästyksen yhteydessä ja näköjään se alkaa nyt yleistyä myös erotteluun.

11.8.2017 erottelu rooibos – kaakao

Erotteluharjoitus keittiössä, lattialla. Metrin päässä toisistaan, kolmisen metriä ovelta iso purkki kaakaota ja rooibos-teepussi. Meni ensiksi näöllä kaakaopurkille ja hämmentyi kun haju oli väärä, katsoi minua ja kohta hoksasi oikean hajun vieressä ja ilmaisi ottamalla pussin suuhun ja istumalla samaan aikaan.

10.8.2017 teetä olkkarissa

Erotteluharjoitus. Teepussi olkkariin pikkupöydälle. Hessu eteisessä, missä alkuhajun anto. Omaa liikehdintää pikkaisen koko ajan. Ei varsinaista ohjaamista. Jos H pysähtyi katsomaan minua, en reagoinut. Kun haju oli asettunut parin minuutin ajan, löysi ja oli ilmaisemassa istumalla kun palkkasin. Seuraavalla kerralla voisi laittaa harhahajunkin.

10.8.2017 Kääpiökoira, Pietarsaari: reaktioita ja vapaata hakua ilman alkuhajua

Parin päivän takaiset näköhavainnot ja ympäröivä alue tietäen lähdin tarkistamaan aluetta, jolla saattoi olla karkuri. Hessu oli työmoodissa, vaikka mitään työrutiineja ei tehty. Ei liioin alkuhajua karkurista. Haku oli normaalia aktiivisempaa ja itsenäisempää ja koira etsi perille hajulähteisiin, joihin törmäsi: kolme kakkakasaa, kaksi kissaa, yksi kauris, yksi ihminen löydettiin. Kissoille ja kauriiseen reaktio oli intensiivinen, hännän heilutuksen sisältävä metsästyskäytös. Noissa tilanteissa harjoiteltiin luopumista. Luovuttuaan Hessu sai namia ja pääsi jatkamaan etsintää. Tiellä vastaan tulleisiin koiriin taas reaktio oli normaali: rauhallinen pysähdys ja katsekontaktin otto minuun. Välillä etsintä ja jäljestys näytti tarpeeksi rauhalliselta, jotta mieleen tuli, että silloin kiikarissa oli koiran hajuja. 1,5 tuntia etsittyämme, oli melkoinen osa alueesta haravoitu ja siirryin kohti aluetta, joka oli etukäteen ajatellen se mielenkiintoisin. Siinä vaiheessa Hessu etsi rauhallisesti ja hienosti alueen sisäänmenolla, mutta alkoi sitten nieleskellen pyytää juomavettä, joka minulla on yleensä mukana. Tällä kertaa ei ollut ja päätin, että palataan takaisin kotiin juomaan, tarkoituksenahan oli alun perin vain tehdä aamulenkin tyylistä kävelyä, en ollut varautunut siihen, että Hessu otti homman niin tosissaan. Kotiin palattuamme laitoin viestiä kadonneen yhteyshenkilölle ja sain tietää, että koira on edellisiltana ollut juuri siellä alueella, jonne olimme menossa lopuksi ja jota olimme reunoja myöten kiertäneet. Alueelle ei ole nyt syytä mennä Hessun kanssa ollenkaan, vaan korkeintaan kiertää reunoja varmistaen, ettei koira lähde turvalliselta alueelta pois.

Klo 15 koira on kiinni! Jeeeee! Oli pelko, että on eilen uinut pois alueelta, kun pelästyi etsijöitä, jotka lähtivät tarkistamaan näköhavaintoa. Olikin uinut pois alueelta ja juuri siihen suuntaan oli matka, jossa oikea koti on (karkasi hoitopaikasta ja oma koti linnun tietä 3-4 km). Tuota suuntaakaan en ollut tarkistanut aamulla, kun olin sen jo etukäteen ajatellut karttaa tutkimalla, että sinne on menossa, enkä halunnut olla ajamassa sitä eteenpäin, jos satun liian lähelle sitä takaa päin. Oli juossut holtittomasti autotiellä ja oli soitettu fb-ilmoituksen johdosta ja etsijät pääsivät nopeasti paikalle ja autot pysäytettiin ja piiritettiin koira ja saatiin se kiinni auton alta. Koira oli niin loppu fyysisesti, että jo toista kertaa meidän alueen kääpiökoiran etsintä päättyy piiritykseen onnistuneesti.

8.8.2017 koirankarvajälki, pintojen vaihtelu, tien ylitys

Hartmanin risteyksen yli vedetty paconkarvajälki (40 min, 20 astetta pilvistä, pituus n. 50 m), joka alkoi parikymmentä metriä ennen risteystä asfaltilla ja jatkui risteyksen jälkeen soralla ja ylitti soratien vinosti poikittain ja päättyi pari metriä reunaa heinikkoon. Lopussa pieni tukko karvaa. Hessu lähti reippaasti etsimään, mutta olisi ensiksi halunnut nostaa jalkaa, minkä estin taluttimella. Alkuhajun annoin pari metriä ennen jälkeä, suorassa linjassa. Talutin 1,5 m. Palasi etsimään oikeaa hajua ja lähti jäljestämään 0,5-1 m jäljen sivussa soraa myöten, kuono alhaalla. Pikku hiljaa korjasi lähemmäksi jälkeä. Noin 10 m edettyämme toinen koira, lastenvaunut ja kaksi aikuista ohittivat meidät ja jatkoivat jäljen päällä kävelyä koko jäljen mitan aina lopun ruohikon reunaan saakka. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt vaikuttavan Hessun tekemisiin mitenkään. Palkkasin namilla kun kuono pysyi maassa ja pysäytin syömään useampia nameja maasta risteyksen ylityksen ajoittamiseksi oikein. Risteyksen ylitys meni hyvin, mutta heti risteyksen reunassa oli pissa, joka sai Hessun jättämään jäljen. En päästänyt pissalle, palasi jonkin ajan kuluttua jäljestämään. Tien ylityskulman teki pari metriä myöhässä ja korjasi sekä autoin taluttimen kireydellä, että päädyttiin tien ylityksen jälkeen oikeaan kohtaan, mistä ruoholle ja jatkoi hienosti eteenpäin (vaikka häiriökoira oli tuossa kohden kääntynyt, eli ei seurannut sitä) ja alkoi itse tarkentaa karvalle, jonka oli alun perin ohittamassa n. 40 cm päästä.

7.8.2017 koirankarvajälki, pintojen vaihtelu

Malmin sairaalan alue, n. 150 m, n. 2 tuntia, Pacon karvat. Alkuun kaadoin vedet purkista ja vaihdoin 3-4 kohden puolta jäljen edessä. Kävelin ja vedin sukkahousuja harjan päässä ja painoin maahan harjalla muutamien metrien välein. Jäljen kulku ruoho-asfalti-ruoho-asfalti-ruoho. Annoin alkuhajun n. 10 metrin päässä alusta 90 asteen kulmassa, odotin pari sekuntia ja annoin Etsi- vihjeen. Hessulta kesti minuutin verran lähteä liikkeelle, sillä en sanonut mitään ennen kuin luopui tuijottamisestani ja lisävihjeiden odottamisesta. Kun tuli vedenkaatopaikalle alkuun, nuuski tarkasti, kehuin, mutta jatkoi suoraan yli. Annoin mennä kunnes törmäsi poistumisjälkeeni, jota olisi halunnut kulkea takaperin. Kutsuin luokse ja vein uudelleen samaan aloituspaikkaan. Annoin alkuhajun, jolloin olisi halunnut mennä jäljen suuntaisesti, mutta käänsin kohti jälkeä lyhyemmässä liinassa. Tälläkin kertaa reagoi hajuun, mutta jatkoi minun jäljilleni, jotka kulkivat 2 metrin etäisyydellä karvajäljestä. Pysyin itse karvajäljellä ja pidin liinan niin lyhyellä, että pääsi kiinnittymään oikeaan jälkeen. Reagoi kuitenkin jäljen edessä tekemiini puolenvaihtoihin. Parikymmentä metriä jäljestettyään juoksi irtokoira jäljen poikki kauempana ja oli tulossa kohti. Kääntyi pois kun huusin omistajille, että eivät päästä koira tulemaan. Näin saimme tuoreen harhan kolmannen nurmikon ja toisen asfaltiosuuden tienoville. Koiran mentyä, jatkoi hienosti jäljestystä. Pintojen muutokset hiukan vaikuttivat, mutta asfaltilla itse asiassa vesi-karva-jälki tuli tosi hyvin seuratuksi. Palkkasin ensimmäisen puolikkaan jäljen aikana makupaloilla muutaman metrin välein kun kuono oli jäljellä. Loppupuolikkaalla en palkinnut, mutta pidin lyhyen taluttimen. Harmittavasti viimeisellä ruoho-osuudella tuore harhajälki aiheutti poistumisen jäljeltä ja palasi takaisin vasta kun totesi, että ei pääse sinne suuntaan. Jatkossa kannattanee harkita sitä, että poistuminen aiheuttaa jäljestyksen keskeyttämisen. Sukkahousulle meni puolen metrin päästä ohi, mutta pysähtyi heti kun havaitsi tulleensa housulle ja sai palkaksi päivän ruoka-annoksen.

5.8.2017 koirankarvajälki, harjoitukset

Kråkholman kentällä agilitykilpailut ja ruoholle vedetty autolla jälki klo 14.30 vanhalla, vedessä liotetulla Pacon karvalla ja sukkahousu-harja yhdistelmän jätin jäljen loppuun. Sää 16 astetta pientä sadetta, märkä ruoho. Pituus n 100 metriä 3 loivaa kulmaa. N. klo 17.30 laitoin Hessun etsimään jälkeä, kenttä oli tyhjä ja kaikki kymmenet autot ja ihmiset ja koirat olivat kulkeneet poistuessaan jäljen poikki, mikä aikaansai sen, että Hessu ei löytänyt jälkeä, vaan kulki minun edelläni olisi mielellään nostanut jalkaa kiinostavia hajuja tavatessaan. Vasta kentän rauhallisessa päädyssä, jossa tuskin on ollut kovinkaan paljon liikennettä, Hessu sai hajusta kiinni havaittavasti ja etsiytyi sukkahousulle ponnekkaammin. En antanut pissailla, vaan rajoitin taluttimella koiran liikkumista. Aivan liian vaikea harjoitus. Taas kerran.

Toinen jälki karvan liotuksesta jäljelle jääneellä vedellä soralle autosta kaataen. Pituus n 20 m. Jatkoimme pyörällä seuraavalle jäljelle ja täällä Hessu hakeutui tehtävän saatuaan oikealle alueelle. Yritin olla itse mahdollisimman passiivinen, mutta outo tehtävä vaati pari etsintäkehoitusta. Palkkasin ensimmäise kerran kun Hessun kuono oli paikassa, johon arvelin vettä kaatuneen. Otin Hessun kymmenen metriä sivuun jäljeltä ja lähetin oma suunta apuna uudelleen hajuvanalle. Palkkasin kun oli kulkenut vanan toiseen päähän, tosin juuri ennen loppua harhautui sivuun ja piti odottaa, että löytää uudelleen vanalle. Vielä takaisin pyörälle mennessä otin yhden toiston lisää, ja maalina oli sukkahousu, joka roikkui polkupyörässä. Tämä olikin selkeä ja mieleinen tehtävä Hessulle ja palkkana repimistä lelulla ja muutamia toistoja lähietäisyydellä repimispalkkaa käyttäen. Tässä Hessu tarjosi aika kivasti kuonokosketusta ilmaisuna ja luopui ajatuksesta ottaa sukkahousuista purut.

Klo 18 vedin kävellen nurmelle vielä vanhenemaan jäljen pitäen sukkahousuja harjan päässä laahaamassa ja painaen niitä muutaman metrin välein tiukemmin maahan harjalla. Yksi kulma jäljellä ja kahdessa kohden leikkasin itse jäljen yli. Jäljen päähän jätin sukkahousujen sisältä karvaklöntin. Lähdimme jäljelle n. viiden tunnin kuluttua. Pissa-lenkki kotinurkilla ja koira autosta vielä pissalle paikan päällä. Annoin alkuhajun n. 70 m päässä jäljestä tuulen alapuolella. Hessu eteni vain muutaman metrin ja alkoi sitten mennä edessäni puolelta toiselle, nappasi jonkin hajun ja eteni kiihkolla jäljen suuntaisesti, mutta kymmenien metrien päässä jäljestä myös kulman samalla etäisyydellä tehden ja jatkoi vielä jäljen loputtua suoraan eteen päin. Keskeytin pyytämällä kävelemään lähellä, mikä oli koiran mielentilasta johtuen vaikeaa. Kävelimme autoon ja laitoin hetkeksi autoon odottamaan. Otin autosta ulos ja pyysin istumaan ja kävelemään lähellä uudelleen samaan aloituspaikkaan ja tarjosin alkuhajupurkin. Ei nuuskinut. Vein takaisin autoon pieneksi hetkeksi. Otin ulos ja pyysin kävelemään lähellä, onnistui. Vein aloituskohtaan ja annoin alkuhajun ja lyhyessä remmissä tarkasti nuuskien eteni yli edellisestä kohdasta, jossa kääntyi. Eteni aina jäljelle saakka ja siitä ylikin koska juuri ennen jälkeä nosti nenän ylös. Talutin ympyrässä takaisin noin 15 metrin päähän jäljestä ja pyysin uudelleen etsimään hiukan eri kohdasta. Tällä kertaa sai jäljestä kiinni ja alkoi jäljestää nenä maassa. Kehuin, jolloin häiriintyi, mutta löysi itse jäljelle. Oikaisi pari metriä kulmassa, jossa oli myös häiriöjälkeni. Tarvitsi vihjeen aloittaakseen uudelleen jäljestyksen. Toisesta häiriöstä ei häiriintynyt, mutta jos nosti nenän ylös niin alkoi etääntyä jäljeltä, jolloin pysähdyin ja tarvitsi vihjeen. Lisäsi huomattavasti vauhtia jäljestettyään n. 100 m. En jarruttanut ja meno muistutti hieman sitä alun kaahotusta ja kaahottikin ohi jäljen päässä olevasta karvakasasta. Pysäytin muutaman metriä mentyä, peruutin ja lähetin jäljelle n. 10 metriä ennen loppua, jolloin löysi karvakasan ja tutki sitä varovasti ja sai heti palkaksi iltaruoan.

3.8.2017 Hieho

Helteinen ilma. Hieho karannut 2.8. klo 10. Ihmiset etsineet tarkasti viimeisen havaintopaikan ympäriltä, joka kuvassa vaaleanpunainen möykky omakotitalon pihalla. Hieho peräisin parin sadan metrin päästä, jonne siirretty kotitilaltaan vasta äskettäin. Ei tottunut ulkoilemaan. Pelästynyt ulkona ja karkasi. Kaksi muutakin koiraa etsinyt samana päivänä. Ei havaintoja. Hessun vein ensiksi navettaan, sitten kastelu ja käveltiin viimeiseen havaintopaikkaan. Ei kuulemma kannattaisi etsiä ihan läheltä viimeistä havaintopaikkaa, koska se oli tarkistettu niin tarkasti. Matkalla lähtöpaikkaan Hessu häiriintyi kovasti kahdesta eri kissasta. Nuuski hätäisesti toisesta lauman hiehosta otettua hajunäytettä (kumihanskat kädessä talouspaperilla hangattu) ja maata, johon hieho oli edellispäivänä kakkinut ja lähti jäljestämään pihasta tien yli ja hankalasta kohdasta peltotielle, josta kääntyi kohta omakotitalon metsään ja oli minusta kissan jäljillä käytöksestä päätellen ja näinkin mielestäni kissan vilahtavan edessä. Kiersimme takaisin peltotielle. Jatkoi jäljestystä ja olimme näkevinämme sorkan jälkiä tiessä. Hessu ei ollut kiinnostunut jatkamaan, vaan eniten eniten osoitti kiinnostusta kun palasimme takaisin puskittuneelle, korkeimmalle alueelle. Tässä vaiheessa vaihettiin toinen koira haravoimaan vielä Snårbackan alueen metsää, tuloksetta, mutta sitten löysi isäntäväki vihreän nuolen suuntaisia sorkan jälkiä pellolta. Ne näyttivät hiehon jäljiltä. Hessu päätettiin ottaa tauolta tarkistamaan näitä jälkiä. Lähestyimme pellon viertä tuulen alapuolella Brännklippan suunnasta kohti pohjoista näitä jälkiä ja Hessu etsikin hakukuviolla ilmasta hajuja ja seurasi myös pellolla ollutta uraa, joka saattoi kuulua tai olla kuulumatta sorkkaeläimelle. Ei kuitenkaan hakeutunut itse sorkkia nuuskimaan, vaan ohi ja kohti tietä, jolloin olisimme päätyneet takaisin hiehon alkuperäiseen havaintopaikkaan. Itse asiassa tiellä näytti olevan sorkan jälkiä myös siihen suuntaan, mutta en päästänyt Hessua sinne, vaan tutkimme vielä koko pellon reunoja myöten ja lopetimme sitten. Tutkimatta kokonaan jäi havaintopaikasta länteen, pohjoiseen ja itään olevat alueet, lähinnä siksi, että mikään kolmesta koirasta ei ollut osoittanut sinne suuntaan kiinnostusta ja ihmiset olivat käyneet alueen tarkasti läpi edellispäivänä. Arvoitukseksi jääkin, oliko hieho koko ajan kuitenkin löytöpaikassaan, vai oliko se palannut sinne vasta etsintöjen edellispäivänä lakattua tai peräti vasta sen jälkeen kun sitä mahdollisesti häirittiin Snårbackan alueella. Niin tai näin, vieläkään en ole ilmeisesti oppinut, että ihmisten sanomisia kannattaa kuunnella ja sitten täysin niistä huolimatta tehdä oma etsintäsuunnitelma. Ja kouluttaa koira niin, että se ei häiriintyisi kissoista. Hieho löytyi havaintopaikan talon lasten hoksattua sen kurkkimasta pensaasta ja saatiin ajettua takaisin omaan kotiinsa. Paras mahdollinen päätös tälle pakoreissulle.

29.7.2017 Mopsi

26.7. oli klo 16 kadonnut 10-vuotia urosmopsi. Omistaja soitti torstaina kun olin junassa matkalla Helsinkiin. Tästä on näköjään tullut tapa, viimeksihän Päivi soitti Kukan katoamisesta kun olin Hesaan junassa. Annoin ohjeita puhelimessa ja laitoin vielä tekstarina muistiinpanot ja sanoin tulevani lauantaina. Koiraa ei kukaan ollut nähnyt keskiviikon jälkeen. Ulkoilevat vapaana pihalla ja muut kaksi eivät kadonneet. 20 ihmistä ja kaksi ihmisjäljelle koulutettua koiraa olivat etsineet lähitienoot aiemmin. Hessu aloitti pihalta meni perheen muide koirien hajuja nuuskien kohti tietä, pissasi, kakkasi sisäänajotien laitaan ja meni tielle pälyilemään. Ei kuitenkaan innostunut pidemmälle sinne lähtemään, vaan aikansa ihmeteltyään kääntyi takaisin pihaan ja eteni määrätietoisesti hevosaitaukseen ja jäljestäen hevoshaan reunaa, kunnes poikkesi hakaa rajaavaan ojaan ja osoitti sieltä jäniksen rippeet: vain takajalat kintereitä asti olivat jäljellä.

Hevosaitauksessa mopsi sai olla, muut perheen koirat eivät. Siitä jäljestys jatkui haassa ja aidan loputtua metsässä polkua pitkin, kunnes tultiin pellolle, jossa kääntyi vasemmalle, jatkoi kymmenisen metriä kunnes tuli pidempää heinää, mutta kääntyi sitten pois sieltä ja jäi siihen pellon alkuun ihmettelemään viljakuivurin lähelle. Pienellä houkuttelulla sain jatkamaan eteen päin pitkin peltotietä peltojen läpi talolle ja siitä pitkin vielä pihan läpi menevää tietä eteenpäin. Sitten seisahtui, eikä halunnut jatkaa. Palasimme talolle, jonka emäntä sanoi, että siinä, missä H pysähtyi, oli kanneton kaivo ojassa. Kävimme tarkistamassa sen, mutta siellä ei näkynyt koiraa, jokin pienempi elukka, rotta?, siellä kuulemma kellui. Palasimme samaa tietä takaisin talolle, jonka pihasta H vähän kiinnostui, ja sitten takaisin peltotietä viljakuivurille, jonka emäntä tuli avaamaan ja totesivat, ettei näy koiraa. Siitä sitten jatkoimme takaisin metsän läpi kohti kadonneen taloa ja tarkoitus oli metsässä tarkistaa sivupolku, joka oli mopsille tuttu reitti.

Kun tulimme tuohon paikkaan, jonka ohi Hessu oli siis kerran jo mennyt, se muuttui ihan hulluksi ja alkoi siksakata edestakaisin pienellä alueella rinteessä. Haju ei jatkunut kuitenkaan metsään kovin paljon pidemmälle, vaan hulluttelua kääntyi kohti hevosaitausta. Touhu oli aivan päätöntä, ja laukaisi metästyskäytöksen: jänis, kissa, kettu tai jokin vastaava elukka sillä oli kiikarissa. Lähdimme kotipihaan ja vielä pienen tauon jälkeen tarkistamaan teitä. Hessu ei jäljestänyt, mutta skannaili tuulen tuomia hajuja pellolta. Pelto kasvoi viljaa ja oli tarkistettu lentokameralla. Mopsi oikaisi joskus pellon halki fammulle. Me menimme sinne tietä pitkin.

Isommalla tiellä H kiinnostui pienestä kuivasta kakasta keskellä tietä ja merkkasi sen huolellisesti. Fammun etuovelle meni muodon vuoksi kääntymään, mutta ei mitään kunnollista, joten palasimme takaisin ja tarkistimme vielä tien toiseen suuntaan, missä löytyi tieltä samanlaiset pikku kakat mutta ei muuta mielenkiintoista. Tie päättyi minkkitarhaan ja peltoon. Vielä tarkistimme kotitalon lähimetsää ja itseksemme, ilman omistajaa, pätkän kolmatta tietä. Minkkitarha parin sadan metrin päässä kotitalosta ja sen kamerassa on koko talven näkynyt ilves. Lähellä on myös kettu. Hevoshaan jänis oli tod näk ketun syömä. Katoamispäivänä kylällä liikkui puolalaisia autolla (yrittivät huijata jotain mummoa) ja seuraavana yönä naapurikaupungissa murtauduttiin kioskille varastamaan tupakkaa. Mopsi nousisi kenen tahansa kyytiin, joka avasi sille oven. 20 ihmistä on kolunnut ympäristön ja kaikki kesämökkiläisetkin. Ei vilaustakaan koirasta vieläkään (5.8.). Toinen koira kävi 1.8. varmistamassa, ettei mopsi ole lähinurkissa.

(12.8. päivitys) Mopsi on löytynyt tänään oltuaan kadoksissa 2,5 viikkoa ilman, että kukaan on nähnyt siitä vilahdustakaan koko aikana. Se löytyi reilun kahden kilometrin päässä kodistaan mökkitieltä eli siltä tieltä, jota tarkistimme parin sadan metrin matkalta kodin läheltä ihan viimeksi ennen kuin lopetin etsinnän Hessun kanssa. Kyseinen tie oli tutkittu moneen kertaan ja sillä on kohtuullisen vilkas liikenne ollut koko ajan ja silti koiraa ei ole näkynyt tiellä. Oletuksena onkin, että koira on löytöpaikkaansa rämpinyt metsiä ja peltoja myöten. Muuten ei oikein ole selitettävissä, ettei kukaan ole nähnyt sitä tässä välissä. Niin tai näin: älä koskaan ikinä milloinkaan aliarvioi vanhan ja tai huonosti liikkuvan koiran kykyä taittaa vaikeita ja pitkiäkin taipaleita. Olen niin iloinen siitä, että pelkoni ihmisen tai villieläimen nappaamasta koirasta osoittautuivat vääräksi!

19.7.2017 Cairn

Oltiin eilen etsimässä kuvan koiraa klo 22-0.30. Hessu ensin pari tuntia ja sitten vielä toinen koira tunnin verran. On 15-vuotias lähes sokea ja kuuro. Asunut 14 vuotta tuossa katoamistalossa, joka on omistajan vanhempien talo. Eilen tulivat puolen päivä jälkeen mummolaan ja jättivät koiran pihalle yksin ja veivät lapsen sisälle. 20 minuutin kuluttua koira oli kadonnut. Ei ole vuosikausiin lähtenyt pihalta. Tutkivat porukalla pihan ja tarkasti kaikki kasvillisuuden ja takana virtaavan suuren ojan reunoja. Kiersivät katselemassa pikkuteiden varsia muutaman sadan metrin etäisyydellä. Ei mitään. Ei yhtään havaintoa.

Hessu pihalta lähti minun mielestäni tarkistelemaan ensin puolivillaisesti ihmisten reittejä takamaastoon. Lähinnä oli kiinnostunut ruohon syönnistä! Sitten vein uudelleen aloituspaikkaan ja lähti tietä pitkin poiketen tutkimassa naapurin pihan ja päätyen takaisin perheen pihalle sitä kautta. Sieltä taas tielle, josta olisi halunnut tutkia reitin, jota pitkin olimme nähneet kissan poistuneen. En päästänyt. Sitten tultiin pikkasen isommalle tielle, josta ensin hilppaisi tien yli suoraan toiselle puolelle, hyppäsi pienen ojan yli törmätäkseen suoraan verkkoaitaan. Siitä palasi tielle ja lähti jälestämään oikealle tien reunaa pitkin ja oli kovasti tietäväisen näköinen. Tarkisteli jonkin pellon sisäänajoaukon, mutta jatkoi sitten aina tietä pitkin. Kurkisteli tienvierusruohojen joukkoon. Näytti samanlaiselta kuin voisi kuvitella vanhan koiran köpsytelleen.

Kääntyi eräällä talolle menevälle sisäänajotielle ja kiersi talon nurmikkoa ja takametikköä aivan innoissaan ja olisi halunnut sieltä viereiselle pellolle ojan yli. Palattiiin lopulta taas tielle, jossa jäljestys lopahti eräälle postilaatikkotelineelle. Tarkistettiin metsätietä, ei halunnut. Mentiin hiekkatietä eteenpäin autolla, ja yritin saada jälestämään eteen päin. Ei halunnut, teki U-käännöksen takasin kohti postilaatikoita ja koiran kotia. Tarkistettiin postilaatikoilta erkanevaa tietä eteen päin. Oli kiinnostunut, mutta tultiin pihaan, jossa asui 2 akitaa. Näiden emäntä oli juuri kuullut ääntä ja otti Päiviin yhteyttä, josko ujellus olisi tullut kadonneesta. Ei äänen suunnasta löytynyt mitään. Sekä Hessu, että Lempi tutkivat sitä peltoa, josta ääni kuului.

Ojat kaikki tutkittu, suurinta veto-ojaa ei oo pohjia myöten tutkittu. Kumpikaan koira ei tuntenut mitään mielenkiintoa poistua paria sataa metriä kauemmaksi talolta. Kukaan ei ollut vieläkään nähnyt mitään kun oli kulunut vuorokausi.

Lähdimme vielä illalla haravoimaan hakkuuaukean, veto-ojan, ja akitaihmisen pihan. Toinen koira ei kiinnostunut aukeasta tai veto-ojasta. Hessu oli kiinnostunut akitapihasta erkanevasta polun tapaisesta urasta, mutta vedin sen sieltä pois, koska ajatuksena oli tutkia akitatalon takaine metsä. Sitä omistajien kanssa tunnin haravoituamme porukkamme moottoripyörävahvistus oli löytänyt koiran! Se köpötteli katoamis- ja akitatalon takana kulkevalla rautatiellä, jonka viereistä huoltotietä pitkin omistajat olivat muutamaa tuntia aiemmin kulkeneet pyörillä. Ja taas on vain todettava, että puolisokea ja -kuuro vanhuskin ehtii yllättävän kauaksi kunhan tarjolla on riittävän mielenkiintoisia hajuja.

15.-16.7.2017 Polvijärvellä Susirajan leirillä

  1. Harjoitus: Ikä noin 30 min. Kuljettiin hiekkatietä myöten, sen yli kaksi harhaa, jotka eivät kiinnostaneet, reagoi oikeaan, mutta ei jatkanut sitä pitkin vasemmalle pois tieltä vaan tarkisti väärää suuntaa ja sitten tietä pitkin eteen päin, missä koira oli ollut kauemmin aikaa. Jarruttelin ja palattiin takaisin oikeaan kohtaan. Siinä sain antaa monta kehotusta, ennen kuin lähti jälestämään alas rinnettä metsään, missä koirasta kiinnostui vasta kun pääsi tuulen alapuolelle varmistamaan, että on oikea.
  2. Erottelu. Kaksi eri koiraa ylitti tien samasta kohden ja lähtivät V-muodossa eri suuntiin. Valitsi hienosti muutaman metrin väärää tarkistettuaan oikean ja merkkasi tarkasti sen pissan päälle.
  3. Koira jätettiin odottamaan ja ohjaaja kiersi kauempaa kutsuen koiran. Kolme osuutta. Lähti jäljestämään, etsittävän loikat pitkiä ja vauhdista johtuen ja hankaluuksia löytää seuraavalle maahanosumiskohdalle. Vaihtoi ekalla osuudella ohjaajan jälkeen ja vaikeuksia saada pysymään koiran jäljellä, ilmeisesti ohjaajan jälki oli niin paljon mukavampi. Ohjaaja oli myös autolla ja alkuhajussakin ohjaajan hajua, joten epäilys myös jäi, että sekin sekoitti.
  4. Sama periaate kuin edellä (3) samalla koiralla ja ohjaajalla. Koiran reitti suora, ohjaaja sik-sakkasi pari kertaa jäljen yli. Jälki 1 h ja 70 m, jäljen päässä panta. Hessu jäljesti hienosti kunnes tuli kakkahätä, jonka jälkeen ajatus katkesi ja palasi oikealta jäljeltä harhalle ja olisi sieltä pongannut eteen päin mennessä koiran alueelta poistumisjäljen. Harjoitus lopetettiin.

5.7.2017 Chihu karkasi

Entinen omistaja tulossa paikalle tänään 7.7. klo 11. Ohjeistin ottamaan mukaan käytettyjä sukkia ja vaatteita ja koiranhajuisia tekstiilejä, jotka on tarkoitus pilkkoa houkuttelujäljelle. Jäljet tehdään viimeisimmän havaintopaikan läheisyyteen ja ex-omistajan on tarkoitus oleskella tänään rauhallisessa paikassa, jonne toivon koiran uskaltavan tulla. Koira oli ollut uudessa kodissaan vain yhden yön ja juoksi pois pihalta seuraavana päivänä. Koira juoksi pihasta kylätielle, perheen poika seurasi sitä ensimmäiselle tien varressa olevalle talolle B (etäisyys ehkä 400 m) ja katosi siinä pojan näkyvistä. 20 ihmistä ja 2 metästyskoiraa etsivät koiraa sen jälkeen. Kuitenkin koira oli torstaiaamuna uudelleen talon B pihassa, mutta oven avauksesta lähti juoksemaan kohti uusien omistajien taloa A. Näiden talojen välissä on helppokulkuista metsää.

Hessu tarkisti torstai-iltana 6.7. paikkoja. Pysäköin auton talon B eteen kylätielle. H lähti siitä jälestämään tien reunaa kohti taloa A ja kääntyi sivutielle, joka rajaa talon B takana olevaa metsää. Metsässä jälesti B:n takaa eteen päin omakotalojen takana, kunnes törmäsi kissan hajuihin. Vein autolle ja laitoin tarkistamaan talon B pihaa ja siellä oli kiinnostunut korkean terassin alusesta. Talossa B on koiria eikä leikki-ikäisiä lapsia = rauhallinen piha. Talolta B ei mennyt taakse metsään. Tarkisteltiin vielä kylätietä eteen päin pois päin talosta A ja B ja vilkkaiden omakotitalojen jälkeen tuli rauhallisen näköinen ruohottunut tie ja sen päässä autiotalo.

7.7. teimme 5 tuntia ex-omistajan ja karkurin kaverikoiran kanssa kanssa houkutusjälkiä lähelle A ja B talon välissä olevaa risteystä tähdäten ja sinne jätettiin koiralle kantokoppa ja ruokaa ja vettä ja myöhemmin illalla myös riistakamera. Viideltä aamulla kylän nuoret olivat havainneet koiran A ja B talon välisessä tien risteyksessä ja juosseet uupuneen, 1-2 kg painoisen karkurin porukalla metsässä saarroksiin. Koiraa ei näkynyt riistakamerassa.

7.3.2017 Kackur saksanpaimenkoira

2-vuotias saksanpaimenkoiranarttu lähti eilen puolelta päivin mökiltään metsään. Ollut aiemminkin sorkkaeläinten perässä kolme tuntia, tullut takaisin mökille. Nyt ei tullut. Me mentiin tänään kolmen korvilla etsimään Hessun kanssa. Koti merkitty vaaleanvihreällä karttaan. Vaalean vihreällä ympyröity pienvenesatama, Kackurvägenin päässä. Sieltä mentiin moottorikelkalla suunnilleen vihreää reittiä mökille Kroköreniin. Punasella merkattu suunnilleen miten käveltiin saaren läpi toiselle puolelle ja siitä lähettiin menemään etelää kohti. Oletus oli mulla ja isännällä, että koira olis jatkanut pohjoseen, kun sielläkin oli jälkiä, mutta Hessu halusi etelään. Kaikenlaisia kiepsahduksia oli tuolla eli ei ollenkaan noin selkeesti menty kuin tuo punainen väri, mutta suunnilleen koko tuon mökkisaaren eteläosa tuli tarkistettua koiran perässä sillä jälkiä oli kovasti, myös esim jäniksen jälkiä ja ihan selkeästi koira oli riistan perässä sekin liikkunut. Sitten Hessu lopulta jatkoi pienen salmen yli Stora Grundören saareen tosi selkeiden ja tälle koiralle sopivien jälkien perässä. Ryteikköä mentiin niin kauan, että tultiin sellaiseen taimikkoon, jossa oli aivan vieri vieressä hirven makuupaikkoja. Sielläkin kuitenkin näkyi jonkin muun eläimen jäljet (jälkikäteen viisaana voin nyt niiden sanoa olleen etsittävän koiran) siellä hirven jälkien joukossa. Sitten piti lopettaa, kun lumessa alkoi olla omalta koiralta verta tassusta ja hämärä iski. Sinistä reittiä suunnilleen tultiin takaisin mökille ja sieltä sitten taas kelkalla satamaan. Nuo lähtö ja lopetus ja kaikki muutkin paikat on ihan vain sinne päin eli saattaa heittää ihan miten sattuu, mutta niistä nyt saa kuitenkin ideaa siitä, mitä mieltä Hessu oli asiasta. Koiraa ei ole kukaan nähnyt karkureissun aikana. Itte ajattelin, että jospa on juossut eilen tassunsa verille ja lihaksensa maitohapoille hirvien perässä ja joutuu lepäilemään jossakin. Myös sulaan tipahtaminen oli mahdollista. Koira on muuttanut tuohon kotiinsa viime kesänä. Sitä ennen asuivat Pietarsaaressa paikassa, jonne koira päätyy aikanaan, jos pitää tuon saman suunnan, jota Hessu piti. Pohjosesta tuuli eilen ja tänään, joten on tuulen mukana valunut, jos on noin mennyt. On monta kertaa juossut tuon kelkkareitin aikaisemmin, joten on tuttu reitti se. Koira tuli kotiin tänään klo 21.30. 

1.1.2017 BC

Raketteja klo 23 aikoihin pelästyi koira, klo 14 tienoilla etsimään. Pihalla n. 200 m kotoa nähty 20 minuuttia kuluttua karkaamisesta. Lähdimme etsimään tuolta pihalta. Hessu meni ensin yhtä pikkutietä muutaman kymmenen metriä, kääntyi takaisin. Sitten toista tietä ja löysi koiran kakat ja palasi takaisin. Näytti koiran omistajat ja heidän autonsa, ei koskenut pihalla muihin ihmisiin, jatkoi kolmatta tietä ja siitä pöpelikköön, jossa hevosaitaus lähellä. Palasi pois ja takaisin aloituskohtaan. Siitä vietiin paikkaan, jossa koira oli ollut traktorin alla. Ei kovasti innostunut, mutta lähti kävelemään tietä pitkin kotia päin, mutta ei kotiin, vaan vastapäisen naapurin pihan kautta, pikku metsikön läpi pellolle ja sen reunaa. Pellolla lumessa jälkiä. Niitä pitkin toisena tarkastettua tietä pitkin takaisin sinne, missä auto oli ja aloitettiin hommat. Siitä nenä maassa piharakennuksen vieriä sille tielle, jossa poikkesi hevoshaan viereen. Tällä kertaa jäljittäen tietä pitkin aina romuautokasalle, jonka päälle havitteli. Siinä vaiheessa romujen alta kuului ääni ja lähdin palkkaamaan Hessun parinkymmennen metrin päähän ja omistajat houkuttelivat koiran romun alta pois.

18.8.2016

Aloitin kaksi viikkoa sitten koirahajulla ilmaisuharjoitukset. Kohdekoira viedään autolla paikkaan, jossa se päästetään tiettyyn paikkaan ruoholle kuskin tai pelkääjän puolelta, ilman, että koiran omistaja nousee autosta. Kohdekoira istuu ja tai seisoo noin metrin etäisyydellä autosta 10 sekuntia – 1 minuutti ja otetaan takaisin autoon. Kohdekoirasta otan hajun hieromalla muovipussi kädessäni talouspaperin palasta kohdekoiran turkkiin ja tassuihin. Myös karvoja saatetetaan ottaa talteen. Hessu tulee etsimään hajukohtaa 1-3 tunnin kuluttua.

Väiski: kolme hajukohtaa Kalvholmsvägen: kolmannen kohdalla intensiivistä nuuskimista

Repe: kolme hajukohtaa Näsinkoululta lähtevällä tiellä: toisen kohdalla intensiivistä nuuskimista

Väiski: kolme hajukohtaa Larsmon tieltä vasemmalle poikkeavalle ensimmäisellä pikkutiellä Pietarsaareen päin Gertrudsin jälkeen: intensiivistä nuuskimista kolmannen kohdalla

12.8. Sissi-berni: kolme hajukohtaa Kalvholmsvägenillä: jokaisen kohdalla intensiivistä nuuskimista ja kaksi ensimmäistä merkattaisiin pissaten, kolmas käskystä istuen

15.8. Tuuli: kolme hajukohtaa Joutsenen tiellä: kolme tuntia vanha, kova tuuli, ei mitään reaktiota. Hajulähteenä pelkästään karvat, jälkikäteen hoksasin, että alkuhajupurkki itse haisi pahalle. Otsalampun valossa.

18.8. Julian Jesse: Pohjanlahdentien nurmikko ja Malmin ruohokenttä, josta ruoho leikattu hajun tekemisen jälkeen. Kummassakin paikkaa ilmaisu, muutaman metrin etäisyydellä hajukohdasta, ei hajupaikan merkkaamista.

Tarve pimeille hajuille eli että en itse tiedä, onko paikassa hajua vai ei. Täytyy käydä etukäteen merkkaamassa tiettyjä kohtia ja sitten käydä niistä vain joihinkin laittamassa haju ja kertoa mulle vaikka lapulla, jonka avaan vasta ilmaisun sattuessa, että osuiko oikeaan.

24.4.2016

Hessun kanssa on aloitettu jäljestämisen harjoittelu käytännössä alusta. Tein nimittäin yli 2 km pitkän verijäljen viikko sitten ja osoittautui, että intoa on enemmän kuin keskittymiskykyä. Jarruttamisesta huolimatta erityisesti kulmat tuottivat vaikeuksia ja Hessu poistui myös harhoille. Lääkkeenä hutiloimiseen oon alkanut tarjoilla ruoan nurmikolla ja pelloilla, joilla ei vielä kasva mitään. Ensimmäinen jälki oli sellainen, että Väiskikin oli mukana ja turvotettu papu oli joka askeessa. Ei toiminut. Paremmin toimi saman jäljen loppupää, jossa pidempi 3 – 30 askelta ja enemmän ruokaa. Ja kumpikin koira on jälestänyt sen jälkeen yksin. Väiski on ihan pro, se käy siivoamassa Hessulta jääneet ruoat ja menee kuin juna. Hessu taas haikailee ilmassa leijuvien tuoksujen perään eikä ruoka motivoi tarpeeksi.

Tänään ajettiin eilen veritetty peltojälki, jossa kulmia ja koirakon tekemä harha sekä satoja eri kokoisten sorkkaeläinten jälkiä. Kova tuuli. Kulmilla meni yli, ilmassa leijuvat tuoksut veivät huomion, myös maasta löytyi häiritseviä tuoksuja. Positiivista oli, että kaikki kulmien jälkeen olleet juustovahvikkeet löytyi ja syötiin, mutta jatkossa täytyy kokeilla laittaa ne vähän kauemmaksi eli 7-8 metrin päähän kulmasta. Nyt aiheuttivat (1-5 m) oikaisua ja pyörimistä. Positiivista myös, että yhtään kehotusta ei tarvinnut antaa eli vaikka seisoin täysin paikallani aina kun kuono nousi maasta tai koira poistui jäljeltä, niin into etsimiseen ei loppunut. Ja tietenkin positiivista oli myös se, että loppua kohden seilailu sinne tänne ja ilmahajujen perään väheni ja maavainuinen, oikeanopeuksinen tarkka jäljestys lisääntyi. Jäljellä oli myös suoraan jatkunut katko, jonka päästä kääntyi veritetty ura sorkalle. Tämä osuus oli hyvää työtä myös siinä lopussa. Kaiken kaikkiaan näytti siltä, että tällä keinolla saadaan sitä tarkkuutta, jota ollaan hakemassa. Niinpä meillä on nyt hommattuna lupa aika monen pellon hyödyntämiseen tässä tarkoituksessa. Ja muualla jatketaan ruokajälkien tekemistä.

19.4.2016

Näköerottelussa oli muutaman viikon tauko. Istumista, joka on ilmaisutapa, ollaan sen sijaan harjoiteltu ahkerasti niin, että se toimisi sanallisesta viihjeestä myös silloin kun Herra Hoon kierrokset nousevat tappiin. Käytännössä näin käy esimerkiksi silloin kun ollaan lähdössä kotoa pyörälenkille. Kun tauon jälkeen otin jälleen sohvalta näköerottelua, vaikutti koiran ymmärrys asiasta kypsyneen niin kuin monesti käy, kun asiat saavat hautua. No, minä näppäränä tyttönä puolivahingossa hoksasin sitten, että vaikeutetaan erottelua esinevalinnoilla: oikea esine on näkymättömämpi kuin väärät. Ennen tämän päivään harjoitusta ollaan kahtena tai kolmena iltana tehty yksi harjoitus, jossa toistoja vain yhden oikean verran ja aluksi jokunen epäonnistuminen. Ja sitten koko iltaruoka kun en ole jaksanut alkaa sählätä varsinaisilla koulutustuokioilla. Tänään otettiin sitten vähän perusteellisemmin aamulla, mistä video. Aamun harjoittelu tuotti tulosta: iltaruoka meni kerralla oikein: suoraan vispilälle, vaikka häiriöinä nuo samat kuppi ja rahapossu. Tästä ei videota todisteena, mutta kuvataan sitten taas kun ollaan vaihdettu esineitä ja toivottavasti päästään koko ajan ekalla oikeaan suoritukseen

12.3.2016

Viime kerran jälkeen muutin seuraavia asioita: intensiteettiä katsomiseen. Esinettä pitää tuijottaa herkeämättä kun se on lattialla. Aluksi näytetään tuijotettava esine, toinen samanlainen ei ole vielä mukana. Sitten siirrytään kahden samanlaisen esineen käytäntöön. Myös kestoa ilmaisuun harjoiteltiin eli oman reaktion viivästyttämistä.

7.3.2016

Näköerottelu on tässä vaiheessa.

12.2.2016

Molly: pitkäkestoinen purkki käänteisellä houkuttelulla: nyrkki aukeaa purkin takana. Kauhat eri käsissä, tarjotaan välillä väärää edellä, jos menee lankaan, poistetaan oikea hetkeksi. Istuminen häiriötä kohti. Haju purkissa, purkki lattialla, ilmaisuvihje. Palkka lähelle purkkia. Lisätään 2 tyhjää radaksi oikean lisäksi. Välillä poistetaan oikea ja palkataan tyhjien ilmaisemattomuudesta.

Hessu: Kotona näköerottelua. Ohjaaja koiran selän takana lähetystilanteessa. Helpotetaan harjoitusta, jotta saadaan riittävästi onnistumisia ja heti istumavihje kun menee oikealle. Sanotaan vapaa, jos menee väärälle. Helpotustapoja: vain oikea esine esillä, monta toistoa samalla esineellä, muutetaan vain yhtä asiaa kerrallaan: joko oikeaa esinettä, esineiden paikkoja, väärien esineiden määrää. Palkataan myös pelkästä katsomisesta. Istuminen. Etäisyys ohjaajaan. Aloitetaan helpoissa tilanteissa.

7.2.2016

Molly: pitkäkestoinen purkki käänteisellä houkuttelulla. Kauhat eri käsissä, tarjotaan välillä väärää edellä, jos menee lankaan, poistetaan oikea hetkeksi. Matolla odottaminen ja esineen katsominen. Tähän voi lisätä vihjeenkin, jos alkaa onnistua. Istuminen eri tilanteissa ja paikoissa.

Hessu: Istahtaminen ulkona  ja häirittynä eri tilanteissa. Kokeillaan kotona näköerottelua. Ohjaaja koiran selän takana lähetystilanteessa. Helpotetaan harjoitusta, jotta saadaan riittävästi onnistumisia ja heti istumavihje kun menee oikealle. Helpotustapoja: vain oikea esine esillä, avustaja ottaa väärän pois, osoitetaan oikeaa kosketuskepillä samalla kun koira on menossa sitä kohti, väärät esineet kauempana, aloitetaan helposta ja edetään vaikeampaan.

31.1.2016

Molly kotitehtävät: luopuminen avoimella kädellä olevasta ruoasta ja saman tempun tekeminen pitkäkestoisemman nenä-purkissa -käytöksen aikaansaamiseksi. Kaksi kauhaa ja tumma on oikea. Väärän koskeminen jätetään huomiotta ja palkataan oikeaa. Jos Molly alkaa hoksata, aletaan lisätä vaikeutta tarjoamalla väärä houkuttelevammin. Matolla odottamiseen lisätään myös makupalahäiriö kädestä.

24.1.2016

Jatketaan näin, mutta kokeillaan aina uutta esineparia, kunnes Hessu osaa aina mennä jo ensimmäisellä kerralla oikealle, ilmaista istuen heti, eikä tarkista väärää. Nyt käyty läpi kananmunalaatikko, kauha, vihreä lasi, kynttilä.

23.1.2016 yhteisharjoitus nr 2

Visuaalinen eli näköerottelu
Hessun löytöilmaisuksi vaihdoin tänään maahanmenon sijaan istumisen. Maahanmenoa on vuosi takana; mielenkiintoista nähdä missä vaiheessa se korvaantuu istumisella. Visuaalista erottelua on harjoiteltu kolmisen kertaa aiemmin, mutta olen tehnyt liian vaikeita harjoituksia, onnistumisprosentti on ollut liian pieni. Tänään esineinä: kynttilä ja vihreä juomalasi. Odottaminen korokkeella. Katso-vihjeestä Hessu lähti näyttämään, joten palkkasin välillä pelkästä katsomisesta. Näytölle vihjeenä: Näytä. Vaihtelin sijaintiani: esineet välissämme / koiran vieressä ja esineet edessämme. Kuuma esine oli kynttilä. Riikka vaihtoi esineiden paikkaa kun koira onnistui ensimmäisellä kerralla menemään oikean luo. Ilmaisuna istu-vihje. Hessu meni näytölle iloisesti ja turhautumista ei ehtinyt esiintyä juuri ollenkaan, koska annoin istu-vihjeen heti kun koira lähestyi oikeaa. Mutta Hessu meni aluksi aina samanpuoleiselle esineelle, jota oli edellisellä kerralla palkittu ja vasta sitten oikealle. Ja kun onnistui menemään heti oikealle, niin seuraavalla kerralla oikea ei enää ollutkaan sillä paikalla, koska esineet oli siirretty keskenään ja taas koira meni aluksi väärälle, mutta vaihtoi kyllä itse oikeaan. En muista montako jaksoa harjoittelimme, mutta noin neljännellä eli viimeisellä Hessu onnistui menemään heti oikealle, vaikka se ei enää ollutkaan siinä paikassa, missä se oli ollut juuri äsken. Seuraavalla kerralla voisi yrittää samaa asetelmaa kahdella muulla esineellä aloittaen taas katseen palkkaamisesta. Vaikuttaa siltä, että näköerottelu on Hessulle vaikeampaa kuin hajuerottelu. Tai ehkä olen vain unohtanut, mitä hankaluuksia sen kouluttamisessa oli. No, vaikeus on hyvä syy harjoitella tätä asiaa. Kun periaate selkiää koiralle, auttaa se todennäköisesti kovasti etsi-samanlaista -käsitteen yleistämisessä. Näköerottelussa on se hyvä puoli, että ainakin voin olla täysin varma siitä, mitä koira silmillään aistii, ehkä nyt värien erottelua lukuunottamatta. Hajuerottelussa kun on aina se riski, että harjoitustilassa on hajuja, joita siellä ei saisi olla.

Tyhjän purkkiradan tarkistaminen

Molly nuuski rauhallisesti ja järjestelmällisesti viisi ylösalaisin olevaa purkkia. Palkka purkin päälle. Huomasimme kuinka tärkeää on palkata ennen kuin kuono ehtii naksun jälkeen kääntyä ohjaajaan. Näin ei vahvisteta purkkiradalla ohjaajaan tuijottamista. Kotona voi harjoitella rataa, jossa jokin / jotkut purkit korvataan jollain muulla esineellä. Ja harjoitella voi myös pihalla.

Alkuhajupurkin nuuskiminen

Mollyn kuono-purkissa-käytökseen harjoitellaan lisää kestoa: makupalakäsi ja purkkikäsi yhtä aikaa selän takaa lähekkäin koiran eteen ja kun kuono on purkissa vaihdellaan aikaa, jonka jälkeen naksu. Pyritään pikku hiljaa pidentämään haistelun kestoa, mutta pidetään huolta, että naksu tulee vain ja ainoastaan silloin kun kuono on purkissa. Koetataan saada kestoa lisää käänteisen houkuttelun avulla: makupalakäsi liikkuu ja kun kuono poistuu purkista, makupala käsi lakkaa liikkumasta ja odotetaan, että koira laittaa kuonon uudelleen purkkiin ja palkitaan.

Tumma ja vaalea kauha

Koiran ei tarvitse vielä erotella, mutta lisättiin häiriöksi ohjaajan liike jaloilla ja toisella kädellä. Nämä häiritsivät voimakkaasti kaikkien koirien keskittymistä tehtävään. Todettiin, että kannattaa heittää makupala sinne puolelle, jossa oikea kauha on. Todettiin, että koira minimoi kulkemansa matkan ja pyrkii ( kun ei ollut merkitystä kumpaan kauhaan koskea ) minimoimaan kulkemansa ja matkan ja koskee siihen kauhaan, joka on lähempänä makupalakättä. Seuraavalla kerralla voisi tehdä jommasta kummasta kauhasta oikean ja harjoitella siihen asti, että koira ei koske väärää, vaikka oikeaa ei ole ollenkaan tarjolla.

Ilmaisukäytös

Mollylle pihalla istu ja maahan -harjoituksia vaihtelevissa tilanteissa. Hessulle pitää päättää ei-hajua -ilmaisu ja alkaa harjoitella sitä.

 

Bookmark the permalink.

Kommentit poistettu käytöstä.