Kokkola 13.9.2015 agility
Ihan normaalit tulokset meille: agiradoilla lähellä mitalisijoja ja hyppärillä ei niin lähellä. On se merkillistä, miten koville nuo hyppärit ottavat. Tässä vaiheessa vuotta kasassa viisi SM-nollaa, joista yksi tupla, kisaväsymystä ja kilpailutauon paikka.
Kauhava 9.9.2015 mejä
Mieleenpainuva koe. Jo jäljen tekeminen oli suuri seikkailu. Sattui nimittäin, että kun olin suunnistamassa jälkeä sen viimeisellä osuudella, törmäsinkin naapurijälkeen. Muutamaan kertaan siinä piti omaa sijaintia tarkastella sekä kartasta, että puhelimelta ja molempien mukaan minun piti olla juuri siinä, mihin jälkenikin oli piirretty. Risteävän jäljen verittäjätkin ennättivät siihen toteamaan tilanteen ja loppujen lopuksi kokeen järjestäjältä tuli ylituomarin ohje, että nyt vain hippulat vinkuen tekemään varajälkeä. No, aurinko oli jo laskenut ja pimeä tulossa tunnin sisällä, joten ei auttanut muu kuin rynnätä metsään hiukan kauempana alkuperäisestä paikasta ja kääntää jälki kulkemaan päinvastaiseen suuntaan. Siellä kuulemma piti olla tilaa ja metsää. Summan mutikassa kirjasin kompassista suunnat paperille ja lähdin tekemään jälkeä heti sientä samalla perässäni vetäen. Pikkaisen kiemurahan se oli paikoitellen eikä piilomerkkauskaan ollut ihan sitä mitä yleensä, mutta ihan kiva voittajaluokan ykköstulos siltä jäljeltä seuraavana päivänä irtosi opastamalleni labradorille.
Hessun ajamalla jäljellä sattui ja tapahtui sitten kaikenlaista. Ensiksikin heti alkumakuun jälkeen löytyi metsästä mörkö. Meidän ihmisten silmään se näytti ihan tavalliselta puupölkyltä, mutta Hessun mielestä se oli jotain, jota piti paeta ensin mun suojiin ja sitten kehotuksesta kiertää ankarasti muristen. Siinä vaiheessa en tiennyt, että meneekö se jälki siinä mistä koira mörön kiersi, vai olisiko mennyt ihan mörön vierestä. No onneksi meni kuitenkin siitä mistä koirakin meni. Ekaa kulmaa luulin katkokulmaksi kun koira käyttäytyi just niin kuin katkolla. Jälkeenpäin kävi ilmi, että se tarkisteli siellä hirven jälkiä. Luulen, että ne hirvet olivat siellä aika tuoreeltaan liikkuneet, sillä odotellessamme vuoroamme Hessu olisi aivan väkisin halunnut tieltä metsään juuri siihen suuntaan, jossa ne jäljetkin olivat. Ihanaa sinänsä, ettei sitten lopulta kuitenkaan pidemmälle hirvien perään mennyt tällä kertaa.
Seuraavaksi jännitystä tarjosi Hessun takana pompannut varvikko. Olin varma, että siellä käärme pomppasi ja karjuin hysteerisenä Hessua jatkamaan eteenpäin, kun se halusi kääntyä tarkistamaan, että mikä siellä jaloissa pomppasi. No, ei siellä mitään näkynyt, mutta kun puolta tuntia aiemmin olin siellä auton luona nähnyt yliajetun kyyn, niin ei kauhean paljon tarvittu mielikuvitusta, että se varvikon liikahdus oli kyy.
Opas oli kyllä maininnut, että siellä matkan varrella on sitten sellainen oja, jossa saattaa kastua. Juu, oli kyllä. Ja kastuinkin. Upposin nimittäin vyötäröä myöten ojaan, joka oli täynnä sammalta. Enkä liikahtanut mihinkään. Siihen olisin jäänyt, jollei herrasmiestuomari olisi hypännyt ojan yli vetämään rouvaa suosta kuiville. Ja loppumatkan sainkin sitten nostella litimärkiä housujani ylemmäs, jottei tuomarismiehen ja oppaan olisi tarvinnut nähdä sellaista ihmettä, että koiranohjaajalta tippuu housut kesken jäljen ajon. Jälkeen päin kuulin, että oppaan vaimokin oli sinne samaiseen ojaan edellisenä päivänä tippunut kesken jäljen teon, joten enpähän ollut ainoa…
Ja vielä ihan jäljen lopussakin saatiin ihmeteltävää. Jälkeä oli riittänyt ja riittänyt ja odottelin jo, että koira saapuisi pian sorkalle. Mutta eikös se alkanutkin haahuilla kummasti jäljen sivuun tai niin ainakin luulin. Samoin luuli opas ja tuomarikin, sillä opas oli tiheikössä ajautunut sivuun jäljeltä. Onneksi luotin kuitenkin koiraan ja kiltisti menin sen perässä sivuun, vaikka hirvittikin. Kohta koira sitten pysähtyi ja mietin jo, että kehotanko sitä etsimään. No onneksi en kehottanut, vaan muutaman hetken siinä toljotettuani menin lähemmäksi ja kas! siinähän se sorkka nökötti Hessun nenän alla. Siinä sitten huutamaan paikalle tuomaria ja opastakin tätä ihmettä toteamaan. No, eipähän ainakaan tullut ohjattua koiraa sorkalle. Tämän tapahtumia täynnä olleen jäljen arvio tuomari Toni Tunkkari 44 pisteen arvoiseksi ja silläpä Hessu lunasti itselleen jäljestämisvalion tittelin. Ensimmäisenä villakoirana Suomessa, siltä näyttää. Muuta mainitsemisen arvoista oli se, että hyttyset olivat vaihtuneet toiseen vitsaukseen: hirvikärpäsiin. Ei oo ihan heikkohermoisimpien puuhaa tämä verijäljestäminen. 🙂
Ylivieska 22.8.2015 agility
Tein tällaisen kivan vertailun kolmen koiran nopeuksista kun sattui löytymään kameralta nämä suoritukset.
Hessu antaa tasotusta muille letkeällä juoksutyylillään. Sitä ei saa edes vapaa-ajalla juoksemaan ”tosissaan”. Toisaalta se on niin rento, ettei myöskään loukkaannu eikä tule jumeja. Ja koska sillä pysyy ajatus mukana tekemisessä, niin se tekee myös paljon virheettömiä ratoja. Tällä kertaa agiradat virheettömästi JA itse meille asettamani 4 m/s etenemän alittaen ja hyppyradankin virheettömästi mutta aavistuksen nopeammin olisi saanut sen mennä, jotta oltaisiin saatu triplanolla. Sijoitukset 5-3-4. Sama varmuus ja kaksi sekuntia pois ajasta niin oltaisiin käytännössä jatkuvasti palkintopallilla ja hyvässä lykyssä tulisi ne sertitkin ainaskin agi-puolelta. Hyppyserteihin en usko.
Pietarsaari 15.8.2015 PM agility
Lohtaja 11.8.2015 Mejä
Uusikaarlepyy 15.7.2015 Mejä
Koeselostus: ”Ohjattu lähtö. Koira merkkaa alkumakuun ja lähtee reippaasti etenevään jäljestykseen. Osuudet koira kulkee jäljen päällä tai sen tuntumassa. Kolmannen osuuden lopussa poistuu riistan jäljille eikä palaa. Palautus jäljelle ja loppu edetään tarkasti. Katkokulman koira selvittää pistotarkistuksin varmisten takamaaston. Muut kulmat suoraan seuraaville osuuksille. Makauksista ensimmäisen merkkaa erinomaisesti, kaksi seuraavaa nopeasti pysähtyen ja viimeisen ohittaa. Kaadon osoitti jääden sorkalle ja napaten sen lopulta suuhun. ” Se, mitä tuomari Toni Tunkkarilta jäi jäljen erikoisuuksista kertomatta oli, että yhdessä vaiheessa jälki kulki lampareelta toiselle ja vettä niiden välissä oli niin paljon, että Hessu käytännössä ui jäljen perässä. Siitä olisi pitänyt saada video!
Hessu jäljesti mun mielestäni tarkasti ja selvitti nopeasti katkonkin. Juuri kun päästin toivon ykköstuloksesta hiipimään mieleeni, otti tämä rontti ja poistui taas sorkkajäljelle. Minä tyhmä annoin mennä ja komensin takaisin vasta tuomarin kehotuksesta. Olisi pitänyt puuttua siihen nopeammin. Hessu palasi verijäljelle ja kun tultiin takaisin siihen kohtaan, jossa poistui ja nokka lähti pikkasen taas sen väärän jäljen perään, karjaisin kuuluvasti EI! jolloin jatkoi hienosti eteenpäin ja sorkalle. Niinpä ohjelmassa on nyt erilaisia häiriöharjoituksia riistalla. 34 pistettä ja VOI2
Kokkola 10.-12.7.2015 Klag
Kisoja ennen oli satanut niin paljon, että perjantaina ja vielä lauantainakin kentällä oli paikoitellen lätäköitä ja ruoho liukasta. Hauskaa oli kuitenkin ja liukkaus haittasi enemmän meitä ihmisiä kuin koiria.
Pedersöre 9.7.2015 Mejä
Tämä oli erikoinen jäljestyskokemus. Koska tuomari Torsten Lerstrandilla on sairaus, joka haittaa liikkumista, jouduin jarruttamaan Hessua paljon normaaliakin hitaampaan vauhtiin ja välillä pidimme myös huilaustaukoja. Moinen ei mitenkään haitannut koiran intoa ja työskentelyä, mikä oli kiva nähdä. Mutta katkokulmaa Hessu ei selvittänyt, vaan ajautui pitkälle sen yli, mistä aiheutui hukka. Maastossa oli ilmeisesti alusta lähtien paljon riistan hajuja, koska jäljestäminen oli rikkonaista ja eräässä vaiheessa Hessu poistui jäljeltä sorkkaeläimen jälkien perään, mistä sitä kielsin kovalla äänellä, jolloin se palasi takaisin verijäljelle ja jäljesti lopun matkaa hienosti. Tulos 37 pistettä, VOI2. Opastaminen ja jäljenteko alkaa sujua jo rutiinilla.
Lohtaja 1.7.2015 Mejä
Usko meinasi loppua tällä ensimmäisellä voittajaluokan jäljellämme, joka kulki välillä ojan pohjaa pitkin, kääntyi suuntaan, jonne en sen olettanut kääntyvän sekä kulki peitteettömän hietikon poikki, jolloin viimeistään luulin koiran hukanneen jäljen ja vain menevän omiaan. Mutta eipä tuo ollut. Ja kun katkokulmakin selvisi ja tarkistukset olivat järkeviä oli tuloksena 46 pistettä eli siis ensimmäinen palkinto Nina Kujalalta tässä melkoisen lämpimässä ja hyttysiä ja kärpäsiä vilisevässä iltakokeessa. Nyt oli tuomarikin tyytyväinen jarruttamiseeni.
Oulu 12.-14.6.2015 SM agility
Perjantaina lämmittelimme ensin Katarina Virkkalan B hyppyradalla virheettömästi, mutta pari sekuntia yliaikaa hankkien. Videon hidastuksesta huomaa, että puolivälissä pujottelua Hessu liukastuu. Pujottelueste oli virheellinen ja vaihdettiin pois, seuraavassa, minien kisassa kun niin moni liukastuin väärässä kohdassa olevaan tukeen. Olin jo tuossa vaiheessa tyytyväinen tulokseemme, mutta seuraavan, A-agiradan jälkeen suorastaan väänsin itkua ilosta, kun onnistuimme saamaan nollatuloksen ilman yliaikaa. Viikonlopun tavoite, yksi nollarata, oli saavutettu näin jo perjantain kisassa.
Lauantaina juostiin joukkurata. Olimme kolmas koirakko Pietarsaaren seudun kennelseuran joukkueessa. En ollut oikein missään vaiheessa kisaa tietoinen joukkueemme tilanteesta, joten en osannut jännittää sijoittumistamme 63 joukkueen kisassa. Tavoitteena oli ehdottomasti kuitenkin tehdä puhdas rata ja ottaa vaikka mieluummin sitten yliaikaa kuin ratavirhe tai hylkäys. Eniten etukäteen jännitin pujottelua, koska siinä oli taustalla puomi ja vieressä A-este. Molemmat vetävät Hessua niin, että pelkäsin, ettei se huomaa ajoissa pujottelua, jossa sisäänmenokulma oli vaikea: suoraan putkesta kello kahdesta sisään. Loppujen lopuksi lähimpänä virhettä olinkin sitten putkesta putkeen yhdistelmässä kun unohdin hetkeksi miten rata jatkuu. Onneksi muistin ihan viime hetkellä, että putkeenhan se rata jatkui. Siinä vaiheessa joukkuetoverit olivat kuulemma kiljuneet kauhusta kun tajusivat, etten muista rataa. Puomilla Hessu meni lujaa, mutta jäi korkealle ja karjaisin ”Odota!”, jotta olisi hidastanut ja ottanut alasmenokontaktin. Ottikin upeasti. Ikinä en ole aiemmin moista temppua tehnyt, enkä varmaan tee jatkossakaan kuin äärimmäisessä hädässä. Nyt se kannatti. Tulos oli -2,32 ja koska kaksi muutakin koiraa joukkueestamme onnistui tekemään virheettömän radan oli joukkueemme lopputuloksissa kolmantena! Uskomaton saavutus. Vain kolme joukkuetta kykeni saamaan kolmella koiralla nollatuloksen.
Sunnuntain SM-radalle lähdin erikoisesta tilanteesta: kolme ratavirheetöntä suoritusta alla. Ja vaikka myös sunnuntaina koin kauhun hetken radan unohtamisen merkeissä, niin niin vain siitäkin radasta selvisimme ilman ratavirheitä, mutta koska ihanneaika oli asetettu 4,2 m/s pohjalta, tuli meille 3,85 s yliaikaa etenemällä 3,82 m/s. Rata oli sujuva ja pujottelun Hessu meni pari sadasosaa alle kolmen sekunnin, mikä on tosi hyvä meille. Tarkemmalla videon analysoinnilla selvisi, että Hessu ei kuitenkaan juokse mun ohi niissä kohdissa, joissa voisi, vaan hidastaa mun kohdalle. Jatkossa harjoittelemme siis ohitseni juoksemista, jolloin toivottavasti saamme aikaiseksi vieläkin nopeampia ratoja. Virheettömiähän ne jo olivatkin Hessun osalta. Minun osaltani videot paljastavat kyllä vielä korjattavaa ajoituksessa ja sijoittautumisessa esteisiin nähden. Hyppyradalta pääsi jatkoon 50 koiraa. Meidän sijoitus oli 54/254., joten sain rauhassa jännittää Kuuran juoksua ja itkeä ilosta heidän voitettuaan SM-kultaa. Varsinainen tunnemyrskyjen ja vetistelyjen keikka oli tämä Oulun reissu. 🙂
Kannus 3.6.2015 mejä
AVO 1, 45p. Siirryimme VOI-luokkaan. Sateisessa kelissä ihanan tarkaa jäljestystä. Todennäköisesti sade ja määrätietoinen jarruttaminen auttoivat koiraa tekemään tarkkaa työtä. Makuiden merkkaaminen oli puutteellista. Ehkäpä alan sittenkin harjoituksissa laittamaan makuisiin välipalkkaa, tai sitten en. Itselleni kun ei makuilla pysähtyminen ole arvostuksessa korkeimpana, vaan tarkka ja määrätietoinen työskentely. Vielä sain ohjeeksi olla vyyhteämättä jälkiliinaa silloin kun koira hidastaa tai palaa takaisin päin. Aina oppii jotain uutta. Ehkä seuraavalla kerralla jo sitten osaan olla narun päässä niin kuin kuuluu. 🙂
Lapua 31.5.2015 agility
Ekalla radalla olivat Hessun ajatukset jo lähtöalueella ihan vain tytöissä ja itse jäin keinulla liikaa hidastelemaan, enkä ehtinyt ajoissa näyttää kääntymistä pujotteluun. Toinen rata oli meidän eka hyppyratanolla. Ihan kiva. Kolmannessa radassa pidin liikaa kiirettä noin yleisestikin ottaen ja kiire kostautui 270 asteen käännöksessä, jossa Hessu tulikin esteiden välistä. Kivaa oli kun Foreca oli luvannut sadetta koko päiväksi, mutta sitten sitä ei tullutkaan. Radat olivat Anders Virtasen mukavia ratoja. Ei kauheasti tullut nollia, vaikka radat olivatkin ihan selkeitä eikä vauhdit kohonneet hurjiksi. Lupasin muuten itselleni ja Hessulle, etten enää koskaan ikinä huuda EI! radalla. Se on epäreilua koiraa kohtaan ja täysin hyödytöntä. Siinä vaiheessa kun kieltämistä tarvitaan, on jo koira syystä tai toisesta ajatellut radan jatkuvan väärään suuntaan ja se syy tai toinen on huono ohjaaminen.
Munsala 28.5.2015 mejä
Sain kovasti kurinpalautusta siitä, että pilasin itse koiran suorituksen etenemällä liian nopeasti. Ja vaikka tuomari pyysi jäljen aikana hidastamaan kulkuani ja mielestäni yritinkin, niin vasta jäljen lopuksi kävi ilmi, että mulla oli aivan vääränlainen etenemistyyli: harpoin, kun pitäisi ottaa lyhyitä askelia. Hessu haahuili aika paljon. Maltoin olla hiljaa ja lopulta koira palasi aina itse töihin. Myöskään ei ottanut takajälkeä, mutta tuuli ja liika vauhti vei työstä tarkkuuden ja niinpä lopussa ajauduimme tuulen mukana muutaman metrin sorkan sivuitse ja siitä sorkan takana kulkevalle oppaan jäljelle, jota myöten tielle asti. Näin emme tulosta saaneet, mutta se ei jäänyt harmittamaan yhtään, sillä olisi ollut aika hurjaa startata jo viikon kuluttua VOI- jäljelle. Nyt saan opetella jarruttelua näillä hiukan helpommilla jäljillä. Hyvä puoli tässä asiassahan on se, että vika on ohjaajassa. Huono puoli on se, että ohjaajalle on näistä asioista sanottu ennenkin, eikä pysyvää oppimista ole vielä tapahtunut…
Koeselostus: Vauhdikas lähtö, alkumakaus nuuhkaisten. Hessu jäljestää ilmavainulla vauhdikkaasti jäljen ylitse saksakaten. Jokaisella osuudella laajempia tarkastuslenkkejä. Ensimmäinen kulmamakaus nuuhkaistaan ja kulma tarkasti. 2. kulmamakaus vauhdikkaasti oikaisten. Kaadosta suoraan sivusta ohitse tielle saakka. Hessu osaa jäljestää, kunhan ohjaajaa muistaa jarruttamisen. Tuomari Nina Kujala. Jäljen ikä 23 h 42 min. 36 p AVO 0.
Pietarsaari 23.5.2015 agility
Pedersöre 3.5.2015 mejä
Ihka ensimmäinen virallinen metsästyskoirien jäljestämiskokeemme (mejä) sekä Hessun että minun osaltani aiheutti vatsan väänteitä ja unettomuutta. Jännitti, että onnistuuko minun tehdä toiselle kilpailijalle hyvä jälki ja osata opastaa se. No, onnistui se. Myös Hessu osasi jäljestää ihan hienosti.
Koeselostus: Hyvin ohjattu ja merkattu lähtö. Hessu aloittaa ripeästi maavainulla ja jäljestys on jälkitarkkaa koko matkan. Pari nopeaa pienriistan jäljen tarkistusta Hessu tekee joka osuudella, mutta jatkaa niistä päättäväisesti. Molemmat makuut ja kulmat Hessu merkkaa hyvin pysähtyen ja nuuhkien. Niitä voisi tutkia hieman pidempäänkin. Kaadon Hessu nuuhki ja jäi paikalle. Erittäin hyvä ensimmäinen koesuoritus. AVO1 49p (max. 50p)
Tuomari Kari Muje
Kokkola 22.3.2015 agility
A-radalla luotin liikaa A-esteen imuun, mutta Hessupa tuijottikin mua eikä huomannut estettä. Sieltä päivän ainoa ratavirhe. C-radalta tuli pari sekuntia aikavirhettä. B-rata oli puhdas ja nyt on meillä SM-nollat kasassa. Videolta tuli varmistettua, että ohjaan liian kauaksi esteiden yli. Paljon aikaisemmin pitäisi uskaltaa lähteä toiseen suuntaan ja kertoa siten koiralle, minne rata jatkuu. Keinuharjoituksissa Hessu teki omatoimisesti 2o2o -asennon, vaikka meillä on keinulla käytössä 4o, ja keinun pomppu nosti takapään ilmaan, minkä jälkeen Hessu arasteli vähän keinua. Siitä on kuukauden verran aikaa, mutta huomaa B-radalta, että asia pitää ottaa työn alle, keinu on huonompi kuin ennen. Opettakaa vain isoille koirille 2o2o keinulle; muille 4o. B-radalla pujottelussa Hessu liukastuu, mutta onneksi saa korjattua juuri ja juuri. Tosi kivat olivat Katarina Virkkalan radat taas kerran ja jonkin verran kun harjoitellaan, niin eiköhän me vielä joskus nuo hyppyradatkin selvitetä kunnialla.
Maalahti 28.2.2015 agility
Seinäjoki 14.2.2015 agility
Loukkasin jalkani eikä se ehtinyt parantua riittävästi ennen kisa-aamua. Edellisenä iltana Anki ystävällisesti tuli kokeilemaan, josko Hessu työskentelisi hänen kanssaan. Muutaman puomin alastuloharjoituksen ja joidenkin pujotteluharjoitusten tuomalla varmuudella parivaljakko starttasi seuraavana aamuna agiradalle ja hienostihan tuo sujui kun kaksi asiansa osaavaa olivat radalla. On se ihmeellistä, miten kamalasti sivusta seuraaminen jännittää! Onneksi ei ole heikko sydän. Kiitos Anki!